Minä säädän taas jotain, näppäilen sinne tänne ja saan kaiken katoamaan. Minusta tulisi hyvä taikuri tällä menolla.
Lyhykäisyydessään minun pitäisi opetella juomaan kahvia ja pääsä eroon läheisyyskammostani. Kahvia siksi, että kaikki juovat (ainakin melkein) ja sitä on aina tarjolla. Sosiaalisista syistä. Ihan niin kuin läheisyyskammo. Tällä hetkellä en päästä ketään liian lähelle ja tiedostan sen itsekin. Syyt ovat liian monitahoisia ja hankalia, mutta niistäkin pitäis päästä eroon. Eläminen käy hankalaksi ja mökkihöperyys uhkaa....melkein. Pitäisi vain opetella luottamaan muihinkin kuin niihin lähimpiin ystäviin (joista liian moni on tällä hetkellä jossain muualla kuin täällä).

Ulkona tuoksuu kahvi ja minä en voi uskoa, että heräämisestä on jo/vain neljä tuntia. Hankala päätös, tosin lasi on edelleen puoliksi täynnä.
Haluaisin pois, ulkoisille maille, jonnekkin muualle. Mutta miten voin ajatella lähteväni, kun oma harmaa kaupunki ikkunan ulkkopuolella ei ole vielä täysin kartoitettu.

Haluan punaisen sateenvarjon ja paljon keltaisia lehtiä.