Mp3 on ollut kannettavassa kiinni puoli yhdestätoista lähtien ja päivän aikana on sohvan nurkasta tullut kommunikoitua mesen välityksellä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en yleensä puhu, olemme samanlaisia, ymmärrämme, ei meidän tarvitse puhua

Tällä hetkellä valikoitu kokoelmani on päässyt kohtaan Hanna Pakarinen - Leave me alone ja muihin euroviisuihin. Olen ylpeä Andorran kappaleesta Lets save the world ja ilmastonmuutokseen viittaavasta laulusta. Vaikka kappale ei päässyt finaaliin, minusta on silti hienoa, että tälläisistä asioista tehdään laulujakin.

Left, right, up and down, it's upside down
That's how we make the world turn now
Can't hide the fact that it's happening

We can do our world some good
We can make a change, it's what we should
Time will tell us, but we must act now

Anonymus - Salvem El Món (Lets save the world)

Mutta olemmeko me loppupeleissä vain niin sokeita ettemme näe omaa parastamme. Se mitä meillä on nyt on tärkeää, enhän minä täällä enää kohta kuitenkaan ole, ja jos joku yrittää selittää meille ettei niin voi jatkua, me emme edes halua reagoida. Suojelemme sitä mitä meillä on pahaa ilmastonmuutosta vastaan vaikka pyristelymme saavat luultavasti narun kiertymään kaulamme ympärille vielä tiukemmalle.
Minulla ei juuri nyt ole tähän tarkkoja faktoja ja tiedän etten itsekkään ole mikään malliesimerkki asian puolesta, mutta kyllä se silti laittaa miettimään.

Minä haluan uskoa siihen, että yhdellä ihmisellä on väliä. Muuten kaikelta menee pohja ja me  pysähdymme, lopatamme yrittämisen.  Eihän yhdellä pisarallakaan ole merkitystä, mutta kun niitä on useampi...no kyllä te tiedätte. Jos tiedätte. Mahdollisesti. Ehkä. Ainakin jossain vaiheessa. Mutta minä uskon.


Kokeisiin lukeminen on ollut pohjalukemissa koko viikon, mutta tänään tuntuu tulevan pohjanoteeraus. Taidehistoria on mukavaa, mutta minä en vain pysty. Itsekuri ei riitä tai jotain. Ja muuta. Antiikissa mennään vieläkin, yö tuo mukanaa renessansin.