Biisi, joka joskus soi päässä, kun kaveri tartutti sen minuun, mutta nyt annan sen soida ihan vapaasta tahdostani. Löysin kyseisen biisin tältä serkun koneelta ja koska (kumma kyllä) en ole sitä koskaan aikaisemmin kuullut kokonaan, oli pakko kuunnella. Toisaalta tämän hetkistä tunnelmaani voisi ennemminkin kuvata Avril Lavignen Complicated. Voisin kysyä itseltäni miksi kaikki onkaan kohdallani niin mutkikasta? Elääkö kukaan elämää jossa ei tarvitse huolehtia sen suuremmista kuin, että mitä minä laitan huomenna päälle? Toisaalta minä en haluaisi elää noin pinnallisessa maailmassa, mutta joskus tekisi hyvää ottaa lomaa omasta elämästä.

Mutta tekeekö miettiminen elämästä siis syvällistä ja miettimättä oleminen pinnallista? Tämä menee minulle jo liian vaikeaksi (varsinkin tähän aikaan aamusta)...

"Elämä ei aina ole pelkkää juhlaa, se on myös joskus ruusuilla tansiimista!" Jaa'a, olisipa se noin :)

Nythän on kesäloma ja monet nukkuavt pitkään jne. mutta en minä ainakaan muista nukkuneeni yli 12 tuntia pitkään PITKÄÄN aikaan. tällä viikolla minä sitten yllätin itseni ja nukuin yössä 14 tuntia, ymmärrettävistä syistä kylläkin (edellisen yön valvotut tunnit+muu yleinen väsymys). Serkut sanoivat, että oli nukahtaa kesken Monopolin ja siksi me taidettiin se keskeyttääkin siltä päivältä :P Mutta uskokaa tai älkää, jos nukahtaa kuudelta sohvalle ja raahautuus siitä puoli yhdeksältä sankyyn ja herää puoli kymmeneltä... oi autuutta... Minä rakastan kesää, mutta joskus kaipaan kuitenkin pimeyttä. Sitä ei tunnu kesällä löytyvän Suomesta mistään. Toisaalta on ihanaa kävellä kesäiltaisin ulkona, kun pimeä ei tule ja kuunnella silti hiljenevän kaupungin ääniä. (jos siis vain on kaupungissa, kotona)