Eilen olin onnellinen niistä ihmisitä, joita en kunnolla tunne. Tänään mikään ei voisi korvata minulle niitä ihmisiä, jotka tunnen.

Hittaasti käveleminen jyrää edelleen ja kevät ilma on ihanaa.

Eilen eksyin vanhoihin (alkuvuodesta) kirjoittamiini paperi merkintöihin ja niiden joukosta löytyi hieman muutakin. Epämääräisiä runoja (joista jotkut olivat yllätävän hyviä) ja tarinan pätkiä. Mieleen tulvi unehdettuja tarinoita ja olisin halunnut jatkaa niitä. Kello on kuitenkin pienen lukiolaisen pahin vastus.  Kaiken lisäksi minun käsialani tuntuu olevan parempaa himmeässä kynttilän valossa kuin voimakkaammassa yölapun valossa.

Astiakaappi tarvitsee uudet hyllypaperit.