Minä olen koko ajan ajatellut, että nyt on syksy; ikävöinyt sateita ja harmaita päiviä, vaahteroiden lehtien muuttumista ihanaksi värikirjoksi kujille, kävellyt pimenevissä illoissa, enkä ole ollenkaan kerennyt ajatella kuinka kesäistä vielä oikesasti on.
Minä en ole viettänyt kotona kovinkaan montaa päivää tänä kesänä ja nähtävästi olen juossut ohi koko kaipaamastani Helsingin kesästä. Minun piti kävellä kesällä pitkin Töölönlahden rantoja syöden jäätelöä ja katsella kanssa ihmisiä. Minä en tehnyt sitä. Minun piti maata pihakoivun alla ja katsella pilvien liikkeitä taivaalla, minä en tehnyt sitäkään. Tänään kuitenkin tuntui aivan kesältä, kun kaupaan kävellessä auringon valo siivilöityi läpi vihreiden vaahteranlehtien. Samalla kuitenkin mileen tuli pakonomainen ajatus siitä, että nyt on syksy. Tai no ehkei vielä. Tänään voi olla vielä kesä.