Monesti sitä huomaa, että tietyt vaihtoehdot ja mahdolliset aktiviteetit tässä pienessä elämässä rajaavat toisiaan pois turhankin tehokkaasti. Tuntuu, ettei elämässä ole mitään muuta kuin no-live:tystä (?) ja saman aikaisesti aika ei millään tunnu riittävän kaikkeen.

Oletetaan vaikka, että vaihtoehtoina ovat harrastus ja kaverit. Harkkojen jälkeen sitä on usein niin poikki, ettei enää jaksa tai ne osuvat niin myöhäiselle ajankohdalle, ettei niiden jälkeen enää ole oikein mieltä lähteä minnekkään vaikka jaksaisikin. Ja silloin, kun itsellä olisi aikaa, eteen tulee jotain muuta: vetämättömyys, ei-se-kuitenkaan-lähde - ajattelu tai jotain muuta yhtä hupaisaa. Sitä ei vain tunnu voivan saada kumpaakin. Eletään joko-tai - elämää.

Mutta jos jollain ilveellä voisi tehdä kummatkin. Vuorokaudessa olisi muutema tunti enemmän, omat voimat riittäisivät enempään tai luopuisi pessimistisestä ajattelusta ja laiskuudesta, voisi jotain tapahtuakin. Saisi sekä-että - elämän.

Minulla saattaa olla hieman kapea näkökanta asiaan, mutta jo tässä vaiheessa mietin, miksi ihmeessä minä kirjoitan jotain tälläistä, kun itsellä on kuitenkin elämä, johon on tytyväinen. Ainakin suurimman osan ajasta. Perjantaisin sitä vain jostain syystä päätyy pohtimaan näitäkin asioita ystävän kanssa samaan aikaan kun on ehdottoman selvää, että kiero sanan käyttöä pitäisi minun osaltani rajoittaa huomattavasti. Toisaalta yksinäiset perjantait ovat vielä omaa luokkaansa, kun halutaan tehdä jotain, mutta porukka puuttuu.

Päivän muu saldo
  • vastustamaton tarve nukahtaa yhteiskuntaopin tunnille
  • porkkanapullia ketsupilla (pahoja ne olivat silti)
  • päiväunet
  • kirjastoreissu
  • sadetakkikävely
  • Top Gun - elokuva
  • veljen järkytys
  • riisipuuroa
  • So called plan - Red lights