Elossa, kiepänä ja kärsin koeviikosta, mutta täällä kuitenkin. Laiska kun olen, en vain ola jaksanut kirjoitta mitään järkevää, vaikka taas vaihteeksi täytyy sanoa, että aiheita on käynyt mielessä.
Ja Zina, vastaan haasteeseesi pikapikaan, kun löydän jostain sopivan määrän aikaa, ei huolta.

Kannettavan näppäimistö vaatii totuttelua ja Peter Pan -filosofia valtaa taas alaa omasta ajattelustani. Kummastelen miten vaikeaa voi olla aloitta keskustelu puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen ja kuitenkin niin helppoa ja tuttua; kuin aikaa ei olisi vierähtänyt viime keskustelusta kuin pari päivää. Jotain on kuitenkin muttunut, ei se enne ollut näin vaikeaa. Keskusteleminen siis.

En ole aivan varma kuinka järkevää on jättää päivän lukemiset illalle, mutta niin tässä on vain taas käynyt. Neljältä, kun aiheutin ystävän koiralle ahditustiloja ahdistumalla itse ampiaisesta, aikaa oli vielä mukavasti kuusi tuntia - siis jos aion nukkua tänä yönä enemmän kuin viime yönä. Liekö varma kesän merkki, että minun nukkumaanmenoaikani ovat kummasti venyneet viimeisen kuuakuden aikana. Eihän tämä enää voi olla Pariisin aiheuttamaa aikaero-kummallisuuksia? Sitä paitsi, eihän se ollut kuin tunnin. Vai kaksi? Ei kaikkea voi muistaa... Kuitenkin, minun ja ystäväni toukokuun alussa suorittama vierailu Pariisiin juuri presidentinvaalien toisen kierroksen alla oli täysin suunnittelematon juttu - siis siltä presidentinvaalien osalta. Aikataulu oli suht tiukka (tiukka ja tiukka): meillä oli listaus siitä missä haluamme käydä ja jokaiseen päivään kuului noin kolme kohdetta. Ihastuin Pariisin puistoihin ja kotiin palatessa ihmettelin, miksei Helsingissä voi olla samanlaisia. Kuitenkin taidan tyytyä ihan mielelläni nykyiseen Helsinkiin. Ei sillä, etteivätkö koreat ja persoonalliset puistot olisi minun mieleeni, voisin viettää niissä päiviä, mutta nehän menettäisivät persoonallisuutensa ja muuttuisivat tavanomaisiksi, jos niitä olisi joka paikassa.
Terveisiä Pariisista siis jokaiselle joka niitä haluaa :)

Koneen näyttö jumittaa, mutta kerrankin on sellainen kone, joka säilyttää tekstini....jostain kumman syystä. Olen iloinen. Tänään minusta ei kuitenkaan ole enää kirjoittamaan mitään. Listaukset, jaarittelut Euroviisuista ja tuoreimmat koekuulumiset siis huomenna. Ainakin toivon mukaan...