Eilen illallapimeä tuli aivan liian aikaisin ja tänään aamulla se viipyi maisemassa aivan liian kauan. Syksy (ja talvi) on todella tulossa, kun aamulla ikkunasta voi nähdä katulampujen loistavan valoa heikkenevään pimeään ja toisesta ikkunasta auringon ensisäteet eivät enää tulvikaan sisään. Toisaalta ole surullinen, kun ainaiset sateet ja pimeät aamut saapuvat, mutta toisaalta minä itse asiassa pidän syksystä. Lehtien haravoimisesta kasoihin, niihin hyppimisestä ja lehtisodasta, kävelemisestä pudonneiden lehtien peittämillä kaduilla ja putoavien lehtien nappaamisesta ilmasta. Ei sitä tarvitse oikeasti kasvaa aikuiseksi.

Perjantaina tulitodettua, etten oikeastiosaa pelata Aliasta, viikonloppuna tein kaikkea mitä eipitänyt tehdä ja tänään...Maanatai tuntui tänään enemmän maanantailta kuin pitkään aikaan. En ollut kovin murhanhimoinen matematiikan suhteen, vaikka käytinkin sitä aamulla syynä keskustelusta pakenemiselle ja jotenkin osasin päästää irti ja mennä virran mukana koko päivän. Olin hyvällä tuulella, vaikka tunteja olikin aina neljään asti ja onnistuin kaatumaan kahdesti samoissa rappusissa. Aina voi onnistaa, jos vain jaksaa ponnistaa