Ei pysty, ei kykene...Haluaisi tehdä jotain, kirjoittaa sellaisesta asiasta, joka oikeasti tapahtui, ja tuntea se että on päässyt siitä yli. Liian paljon ajatuksia, joita ei voi pukea sanoiksi. Joskus oikeasti haluaisin palata ajassa taakse päin juuri kyseiseen momenttiin ja pysyä siinä ikuisesti. Silloin asiat tuntuivat olevan vielä hyvin...

Tänään minä luultavasti taas istun ikkunani edessä miettien maailmaa ja hukuttaen itseni ajatuksiin ja yksinäisyyteen. Ihastuttava tulevaisuus... vilustun tai en, silti.