Puiden latvat ovat peittyneet valkoiseen huurteeseen ja vain hienon hieno ero erottaa ne pilvisestä taivaasta. Koko maisema on kyllästetty valkoisella ja vain havupuut, talot ja erinäiset autot ovat antamassa väriä siinä määrin, mitä lumen alta näkyvät.
Miten minä olinkaan unohtanut kuinka ihana talvi on? Koko syksyn ja puolet talvesta tätä on odotettu, mutta en koko tuona aikana osannut mieleeni tarpeeksi hyvin kuvailla, kuinka kuurasta valkoiset pensaiden oksat taipuvat kujien ylle eikä missään virtaa lumettoman talven tunnusmerkkinä puro tienpiennarta pitkin. Ja vaikka palellaan ulkona, kun ei olla tajuttu pukea välihousuja (miten niitä itse kukin nimittää; sukkikset, pitkikset, välkkärit...) vaan lähdety ulos ilman kerrastoa, ollaan silti iloisia siitä, että siellä on kylmä ja lunta. Saa pukea päälle talvitakin ilman paistumisen tai kastumisen vaaraa ja olla lumisotaa (tosin siinä nyt sitten kastuu).

Eikä pieni pakkanen meitä tapa. Eri asia olisi, jos oltaisiin pohjoisempana, jossa lämpötilakäyrää viedään reilusti alle -10 pakkasasteen. Sillon saattaisi yks jos toinenkin tuntemistani ihmisistä linnoitautua mielluummin sisätiloihin ja pistää nenänsä ulos vain, jos muuta vaihtoehtoa ei ole.

~*~

Taidan perua puheeni ylettömästä lintsauksesta ja sen epäettisyydestä. Siinä on oma viehätyksensä jäädä aamulla kotiin nukkumaan, jos tietää, että aamutunnin saldo jäisi siinä tilassa kuitenkin alle mahdollisen aktiivisen oppimisen ja keskittyisi enemmän levottomana tuolissa pyörimiseen ja pöydällä nukkumiseen. Kurssilla pitäisi kuitenkin pysyä mukana, se on edelleen tärkää minulle, mutta jos poissaolojen kurssiltalentämis-raja häämöttää tuolla jossain kaukana ja teitää osaavansa pienemmälläkin panostuksella niin olkoon sitten. Ei se ole niin vakavaa.
Näihin tuloksiin minä päädyin tänään aamulla, kun totesin ettei enkun tunti hirveästi sillä hetkellä kiinnostanut ja passiivin hallitseminen vaatii vain kertausta. Ei tästä tapaa tule, mutta välillä on hyvä ottaa hieman vapaata ja nukkua vähän enemmän. Niin meidän opommekin sanoi ensimmäisessä jaksossa.