Herään kello jotain vaille kahdeksan luultavasti siihen, että radioni lakkaa soittmasta tavanomaista aamuherätystä, vaikken ollut herätykseen herännytkään. Totean, että jos olen kerran mennyt nukkumaan kahdentoista paremmalla puolella, olen ansainnut vielä muuteman tunnin unta. Siitä eteenpäin nukun aina tunnin kerrallaa (en tiedä mistä minulle on sellainen taito syntynyt; minä vain herään aina tunnin välein) herätäkseni aina vain toteamaan, että olen vieläkin liian väsynyt nousemaan ylös.
Joskus yhdentoista aikaan äitini sitten tunkeutuu huoneeseeni hakemaan valkopyykkiä koneeseen ja minä joudun heräämään lopullisesti. What a wonderfull morning ja niin edespäin kunnes tajuan, että tänäänhän minun pitäisi suunnitella kurssivalintani seuraaville neljälle jaksolle, viihdyttää pikkuveljeäni ja saman ikäistä serkkua ja käydä vielä hoitamassa "pikkuserkkujani" kello 16-18! Minut on täysin ylibuukattu! Huomisellekkin on suunnitelmia.
Ehkä minä vain skippaa huomisen koiranäyttelyn tai jotain, valinnat minun on saatava tehtyä.