Mese on täynnä omia ryhmäläisiä, mutta kenellekkää ei ole halua puhua. Ei siinä mitään, mukaviahan he ovat, mutta kun ei sillä lailla ole mitään erityistä sanottavaa. Toisinaan juuri tuon ongelman saattelemana ihmettelen miksi minulla ylitääpään on messenger, mutta siitä on kieltämättä hyötyäkin. Ja milloin minä sitten puhuisin ystävälleni eri koulusta, kun olen sisäkissa enkä erityisemmin (enää) harrasta viikolla iltaurheilua. Hyötyä siis.

Livenä taas...No yleisesti ottaen olen varmaan puheliaampi ja luultavasti minusta saa paremman kuvan juuri elävässä elämässä, kuin vaikkapa messengerin kautta. Miksi minä pohdin tälläistä ylipäänsä??? Eihän tässä ole päätä eikä häntää. Tain no milloin olisi...

Enkun kirja on täynnä aareteita.

Psykan tutkimussuunnitelma hiontaa vaille valmis ja tehokasta tekemisaikaa siitä 2,5 tunnista oli jopa yli puolet (ei puhuta siitä toisesta puolesta... ;D), joten...huomenna sitten vähän lisää...

*~*

"Kenties hiukkaset liikkuvat ajassa taaksepäin, ehkä tulevaisuus vaikuttaa menneisyyteen tavalla, jota emme ymmärrä, tai ehkä universumi on vain oivaltavampikuin me" Phillip Pullman: Lyran Oxford