Siis nythän on niin, että...pohja vaihtui eilen(?). Kiitokset tästä luomuksesta Tuuliviirin Marinellalle.

Toiseksi tunnen itseni (taas vaihteeksi) iloiseksi, tosin niinkin vähäpätöisestä syystä kuin siitä, että saimme vihdoin jaetua maantiedon työn osat. Miten pienistä asioista ihminen voikaan olla onnellinen. Onnellisuus itsessää kun on mielestäni monitahoinen käsite, joten sitä voi olla onnellinen niin monella tavalla. Kuitenkin on välillä terbettä olla myös onneton, masentunut ja surullinen. Kuitenkin tietysti järkevissä määrin, koska ainakaan minä en haluaisi kenenkään vaipuvan niin syvälle omaan masennukseensa, että se pysyvästi vaikuttaisi henkilön tapaan ja kykyyn tehdä asioita. Onnellisuus ja onnettomuus jaksoilla on ainakin minun kohdalla jonkin sortin sykli, ne vaan tulevat ja menevät. Ei sitä aina voi olla onnellinen.

Olen hieman kahden vaiheilla. Tiedän, että minut haluttaisiin mukaan Sinmoo Hapkidoon ja voisihan siellä olla ihan mukavaakin. En vain vielä ole osannut päättää onko se minua varten. Tänään ostin itselleni vielä aikaa olemalla menemättä kauden ensimmäisiin harjoituksiin, mutta keskiviikkona odottavat jo seuraavat. Inhoam tälläisiä tilanteita. Hipko:n sivuilla kuitenkin sanotaan, että kurssit on suunniteltu niin, että mukaan voi tulla kesken kaudenkin. Toivottavasti tämä pitää paikkansa, sillä hätiköidyt päätökset ovat jotain mitä inhoan.