Koko päivän olen joko paketoinut erilaisia paketteja tai tehnyt rosollia tai pessyt pyykkiä. Nyt on glökimuki edessä ja vaikka vielä on paljon tehtävää ennen lähtöä, tuntuu hyvältä hieman hengähtää. Tosin ylhäällä odottava kirjopyykki ei annan armoa kvinkaa moneksi miinuutiksi, mutta kuka siitä jaksaisi välittää.
Pakostakin tietää, että tästä joulusta tulee erilainen. Vaikka tekstiviestillä lähetteävät joulutervehdykset mahdollisesti huomenna odottavat minua, kukaan ei itse asiassa odota minua vastaamaan niihin. Onhan se kohteliasta ja mielelläni niin teenkin, mutta viime vuonna en vain jaksanut koko rumbaa. mutta hei, se on mennyttä, nyt on uusi vuosi. Kuuden tunnin päästä luultavasti seison juna-asemalla odottamassa junaa Ouluun ja pääsyä isovanhempien luokse kuuntelemaan tarinoita ja nauttimaan joulusta serkkujen ja muun perheen kanssa. Ihanaa.

Alku viikosta näytti vahvasti siltä, että Helsingin lumitilanne jouluna on täysin surkea ja lämpötila kohoaa varsin korkealle vuoden aikaan nähden, mutta enää en ole niin huolissani. Täällä on jopa lunta - ainakin joissain paikoissa. Tosin enhän minä itse tänne ole jäämässä, mutta monet ystävät ja kyllä minun mielestäni joulun kuuluu olla valkoinen. Kuitenkin, kun katsoo ilmatietteenlaitoksen tekemiä tilastoja, kaikki ei näytä niin kamalalta. Viime jouluhan oli suhteellisen luminen, mutta ei nytkään olla tilastojen valossa paljoa jäljessä. Tai no... Kuitenkin valkean joulun todennäköisyys keskimäärin vuosina 1976 - 2006 pääkaupunkiseudulla on ollut 6-8 joulua kymmenestä. Ehkä nyt on se lumeton joulun, mutta olkoon, en minä sille mitään nyt voi kuitenkaan tehdä.

Monet tuntuvat olevan kyllästyneitä Walking in the air - kappaleeseen kuultuaan sen liian useasti, mutta minä pidän siitä. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että olen tähän asti kuullut sen ehkä kerran vuodessa, mutta minusta se on kaunis.

Kirjopyykki odottaa...