Kello ties mitä iltapäivän puolella ja minä olen edelleen pukeutunut yökkäreihin ja kääriytynyt aamutakkiin. Eikä kyllä olekkaan oikein mitään tekemistä. Kirjastossa voisi tietysti käydä, mutta... no jaa...

Minä olen aivan yksin kotona, joka sinäänsä on harvinaista herkkua, koska yleensä seurana on vähintään toinen pikkuveljistä. Tällä hetkellä kuitenkin molemmat ovat serkuilla (toinen toisilla ja toinen toisilla) ja minä vietän laatuaikaa koneella talon ollessa tyhjillään. Lupasin äidille eilen (tai se taisi olla kyllä jo tänää, kun kello oli silloin varmaan jotain yhden luokkaa...), että siivoan ja sehän minunpitäisi tehdä. Vaatteitani lojuu sattuneista syistä ympäri taloa ja jos ne eivät ole minnekkään päivän päättyessä kadonneet saan luultavimmin kuulla kunniani. Mutta onhan tässä vielä aikaa.... :P

Minä viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa uimassa luonnonvesissä. Talviturkki heitetty juuri sopivasti ennen juhannusta. Ja pakkohan se oli. Kolmisoppisen vesi oli kyllä ihanan lämmintä (vuodenaikaan nähden siis)...

Minusta ei kyllä ole kirjoittajaksi. Siis kirjoittamaan mitään pitempää jatkuvaa tarinaa. En ole tarinankertoja-tyyppiä, vaikka toisaalta pääni pursuu ideoita en osaa pukea niitä sanoiksi ja sanoista kunnollisiksi lauseiksi. Tai no kyllä minä pystyn siihen, mutta se vie aikaa... paljon aikaa. Minulla on monia tarinan pätkiä tallessa, mutta en ole saanut koottua niiden ympärille muuta tarinaa. Ne ovat pelkkiä raapaleita...