Muuteman viikon tauko tietokoneelta ihan tahattomista syistä, mutta silti tuntu ihanalta päästä taas naputtelemaan tietokoneen tuttuja näppäimiä, päivittämään sähköpostia ja vuotista. Titenkän en vieläkään ole omalla koneellla, koska se edelleen sekoilee, mutta ehkä minä tyydyn kirjaston koneeseen. Tosin tässä on kumman jäykät näppäimet...

Pääsin koulusta kaksi tuntia sitten enkä voi ymmärtää, miten ulkona on jo nyt niin kovin pimeää. Tai siis ei nyt varsinaisesti pimeää, mutta hämärää, sininenhetki. Enkun sanakokeeseen luin viimeiset viisitoista minuuttia ennen tunnin alkua (sain kasin), matikan tunnilla harrastettiin väkivaltaa tautulla ("tauluväkivaltaa ei tueta!") ja vitottiin toisillemme ruokkiksella ja naurettiin, kun oltiin päästy käytävään. Ruotsin tunti oli ruotsin tunti; epämääräistä ruotsiksi tunnistettavaa haastattelua parin kanssa ja kertauspeliä ("Mite sä oot vasta tuolla?" "No ku kielsit liikkumasta!"). Maanantaina harjoitettin ulkoilua koiran kanssa samalla, kun jäädytettiin sormet kännykän näppäimillä päivitelen sitä, miten joku voi heittää kännykän vessanpönttöön ja kuinka ei muka läpäistä seuraavaa matikan kurssia. Toisaalta siis aivan mahtava alkuviikko.

Viimeisen kahden viikon aikana en itse asiassa edes kaivannut tietokonetta tai nettiä. Tai siis, totta kai oli hetkiä, jolloin olisi aivan valtavasti halunnut päästä vuodattamaan itseään tänne ja muuta mukavaa (minä itse asiassa kirjoitin päässäni itselleni melkein kaikesta mahdollisesta), mutta en minä oikeastaan edes kovinkaan paljon huomioinut asiaa. En usko menettäneeni mitään ja ehkä tämä breiki oli ihan hyväksi minulle vaikkein mitään kovin ihmeellistä tehnytkään.