Ulkona sataa. Vesi tippuu rännistä jatkuvana norona, mutta silti kaiken takana näyttää paistavan aurinko. Tähän voisi tietysti sanoa, että oma olokin on samanlainen; tällä hetkellä täysin harmaa, mutta silti edessä näkyy jo valoa. Mutta ei. Itse asiassa minä olen varsin tyytyväinen olooni. Voisin melkein jäädä tähän ja pysäyttää aja kulumisen, mutta en kuitenkaan. Kyllästyisin kuitenkin.

Sain tänään taas koukutettua itseni kirjoihin. Sitä vain asteli sisälle kirjastoon katsastaen nopeasti tutut hyllyt, jos niihin olisi vaikka tullut lisäyksiä sitten viime käynin ja siellä se oli: Ilkka Remeksen Kirottu Koodi. Mitäs siinä muuta sitten kun kirja käteen ja sohvalle lukemaan kirjastokortin ollessa kotona. Olen itse asiassa siitä lähtien, kun kyseinen kirja ilmestyi, halunnut lukea sen ja vieraillut kirjastossa lähes päivittäin löytääkseni siltä edes yhden luettavien kirjojen- listaani kuuluvan teoksen. No nyt siltä listalta poistui yksi. Tänään tuli siis vietettyä kirjastossa se kaksi tuntia lukien hieman yli 200 sivua ja kuunnellen musiikkia. EI paha minun mielstäni. Vielä kun saisin käsiini Gart Nixin Abhorsenin ja Hopeaevän (kirjoittajaa en muista) sekä Debi Gliorin kaksi uusinta Strega-Borgiaa niin olisin iki onnellinen. Jakson alussa kun on aikaa vielä lukeakkin.

Hain yhtenä päivänä nimelläni Googlesta erilaisia mainintoja ja ehkä mielenkiintoisin juttu tuli esiin Wikipediasta.
"Miryam on heprealais-aramealainen nimi, joka tarkoittaa katkeraa ja kapinallista. Se on mahdollisesti lähtöisin muinaisen Egyptin nimestä Mery, joka tarkoittaa rakastettua."
Ja itse asiassa voin jopa tunnistaa itseni tuosta. (Tietenkään kaikkeen tietoon, jonka Wikipediasta hakee ei kannata luottaa, mutta tämä ei ole niin vakavaa...)
Kapinallinen: ehdottomasti ja kyllä minua joku rakastaakin (äiti ainakin).