Tekeekö henkilön torjuminen mesessä yhtään sen parempaa, jos asian laita on kuitenkin niin ettei kyseinen henkilö puhu eikä pukahda vaikka mitä yrittäisi? Ja mitä on täytynyt tehdä, että saa ihmisen suututettua niin, ettei enää puhuta, vaikka ennen juttua riitti tuntikausiksi? Auttaako silloin olla vihainen takaisin vai pitäisikö sitä vain tyytyä rooliinsa ja koittaa arvailla mistä on kyse - kun asiasta kysymistä ei voida ottaa missään tapauksessa ottaa huomioo.

Kouluun palatessa joutuun tahtomattankin keskelle käsittämättömän suurta ihmisuhdeverkostoa, jossa jokainen tuntee toisensa vähintäänkin jonkun toisen kautta. Välillä sattaa jopa tuntua siltä kuin olisi joutunut keskelle amerikkalaista saippuaoopperaa, kun kaikki tuntuvat kommentoivan jollain tapaa toisten edesottamuksia. Ei tietenkään kaikkien, mutta ei se nyt olekaan niin tärkeää.
Kuitenkin, vaikka kouluun palaaminen tuntuukin niin epätodelliselta kuin se joka kerta tuntuu, sitä toisaalta kaipaa niitä kaikkia ihmisiä ympärilleen ja sitä tunnelmaa; tietynlaista yhteenkuuluvuutta, kun haukutaan kouluruokaa ja valitetaan opettajista vaikka itse asiassa kaikki on hyvin (ainakin melkein). Puhutaan kuin maailmassa ei olisi muuta kuin se hetki, kierrellään asioita ja puhutaan asian vierestä, ei ehkä koskaan mahdollisesti sanota mitään suoraan ja tarkoituksella - puhutaan vain koska halutaan ja se tuntuu hyvältä. Eletään tuntien välissä ja koitetaan epätoivoisesti pysyä hereillä tunneilla. Ja kaikkea tätä silti kaipaa tietyllä tavalla. Onpahan taas jotain mitä syyttää unenpuutteesta...

Tänään...Eilen käveltiin ja kierreltiin Eirassa ja Kaivopuistossa ystävän kanssa varmasti toista tuntia bongaillen suurlähetystöjä (ja muuten vain hienoja taloa), veneitä ja autoja, haaveiltiin pääsystä merelle ja syötiin jäätelöä. Toteutettiin haaveita ja maalailtiin uusia.

Huomioita tälle...edelliselle päivälle:
  • aurinko on ihana asia
  • minä haluan veneen
  • Egyptillä on hieno lähetystö
  • lukit ovat ällöjä
  • kesällä shoppailu ei yksinkertaisesti toimi
  • HG/TR - en olisi koskaan uskonut pitäväni, toisin kävi
  • ensi viikolla herääminen tulee olemaan tuskaa