Niin siinä vain kävi, että taas meni yksi viikonloppu (niin ihana kuin se olikin) tekemättä mitään "hyödyllistä". Olisi kaiken järjen mukaan nimittäin pitänyt valmistella äidinkielen "lopputyö", kirjoittaa kuvikseen päiväkirjaa ja valmistella muutenkin sitä että saisi lopputyön vihdoin valmiiksi ja lukea saksan valtakunnalliseen kokeeseen (josta sain tänään kuulla, että se tulee olemaan vaikea (niin kuin sitä ei olisi jo arvattu, mutta toivossa on hyvä elää, ainkin oli) ja minusta pitäisi kehittyä päivässä saksan rakennevirtuoosi jotta saisin tehtyä ne mahdollisiman nopeasti ja jätettyä enemmän aikaa aineen kirjoittamiseen, joka luultavasti menee täysin perseelleen, koska en osaaa kirjoittaa saksaa noepasti ja idiomaattisesti)!

Minä haluan vain, että tulee kesäloma. Silloin kaikki on ohi eikä pitäisi olla murheen häiventäkään yhtään mistään.

Tänään meille tulee sitten vielä majoitettavaksi koulumme ystävyyskoulusta Viipurista eräs tyttö enkä minä ole ollenkaan varma mitä minä hänen kanssaan teen, koska englannin kielentatoni saataa pettää ihan millon vaan ja sitten minä olen pulassa. Enkä minä tietenkään hyödy hänen majoittamisestaan yhtään mitään, koska peruskoulu loppuu tänä vuonna. Velihän siitä sitten saa yhden neljäsosan opan kurssia vapaaksi ysillä, mutta entä MINÄ?!

Vaikka kaikki tuntuu romahtavan päälle minulla on kuitenkin jotenkin vapaa olo, joka on paha asia, koska se merkitsee sitä, että haaveilen ja olen tekemättä mitään hyödyllistä enemmän aikaa ja asiat, jotka pitäisi hoitaa, eivät hoidu.

Miksei tänään voi olla eilinen?