Eikö ystävien pitäisi ymmärtää toisiaan ja olla vihasia jos joku tekee toisellle jotain? Niihän se menee. Vihaisuus on helpompi homma, mutta sitten kun pitäis riittää ymmärrystä ystävän erilaiselle mielipiteelle, se on jo vaikemapaa.
Eräs tuttuni/kaverini/ystäväni (en itse asiassa tiedä miksi minun pitäisi häntä kutsua, koska en ole koskaan tavannut, mutta silti pystyn puhumaan kaikesta maan ja taivaan välillä) ymmärtää minua. Tai ainakin luulen hänen ymmärtävän. Jos kaikki on totta, me olemme aika samanlaisia ja ehkä siksi ymmärrän tyyppiä hyvin (ja hän minua).
Meitä muokataan niin hiton monesta suunnasta ja pitäisi miellyttää kaikkia. Toisaalta niitä ei olenkkaan niin montaa, mutta kaikki ne vaatimukset pistavät pään sekaisin. Olisi helppoa mennä mukana, mutta mihinkäs kissa karvoistaan pääsee.
Kaikkea ei ehkä ole tarkoitettu kaikkien korville. Asioita voi, ja pitää, salata, että elämä pysyy suhteellisen tyynenä eikä tule kamalia katastrofeja. Päätöksestä olla avoin on vain haittaa.

Hetken biisn jo tiedättekin; etsikää sanat jostain ja lukekaa. Ehkä ymmärrätte ehkä ette, mutta se kuvaa tämän hetkistä tilannetta (ja minun tapauksessani tilanteita yleensä) varsin hyvin.