Eilen illalla minä lähdin noin extempore lenkille, juoksin puolet ja toisen mietin. Tai mietin ja mietin; ennemminkin kävelin/seisoin/istuin sen toisen puolen ja kuuntelin musaa, tuijotin millon minnekkin, vilkuilin olan yli ja laskin aikaa. Olo oli jotenkin samanaikaisesti niin tyhjä että täynnä, koko maailma oli edessä, mutta en ollut varma halusinko sen olevan. Ehkä se kuului siihen syvälliseen pohdintaan, joka mahdollisesti kuuluu tehdä tässä vaiheessa elämää, ei vuosi sitten vielä oltu näin vakavia. Muta kerranhan vain sitä 17 täyttää...

Ovatko kaikkien synttärit yhtä hektisiä kuin minun vai johtuuko sen vain perheestä? Minä olen tänään leiponut, laittanut muutenki ruokaa, kattanut, siivonnut... kovaa on mennyt. Mutta vaikka en ole ehkä tehnyt juuri niitä asioita, joita olisin ehkä toivonut tekeväni, minulla on itse asiassa ollut suhteellisen onnistunut syntymäpäivä.
Teetä, appelsiini mehua ja paahtoleipää aamulla sänkyyn, valkoinen orkidea pöydällä ja aurinkoa enemmän kuin yhksi ihminen tarvitsee (jos siis aletaan säästäväisiksi ;D).

Päivän yleisaldo siis aika hyvä. Sweet seventeen ja tyttö kauneimmillaan, vai miten se meni?