Minä olen "paha" tyttö. Tai siis nytkin minun pitäisi olla menossa nukkumaan sen sijaan, että roikun koneella ja pähkäilen ylitsepääsematöntä fysiikan tehtävää. Mutta kun tee on hyvää...

Minä olen varmasti aikaisemminkin pähkäillyt asiaa, joka käsittää meille asetettuja vatimuksia ja oletuksia, mutta nyt minä olen löytänyt siihen biisinkin. Mutta palatakseni aiheeseen, onko sillä väliä, mitä joku toinen ajattelee sinusta? Sitä haluaisi sanoa ettei sillä ole, mutta on sillä. Sitä voi näyttää muuttumatonta kuorta, kun joku sanoo jotain arvostelevaa, mutta eihän kukaan muu nää sisälle. Minäkin saatan helposti tuvautua vahvaan kuoreeni ja sanoa etten välitä, mutta kyllä sitä välittää. Sisällä sisimmässään kyllä. Mutta aina voi kuitenkin unohtaa ja ihminenhän unohtaa ikävät asiat helpoiten.

Eilinen oli klassikko. Äiti käski nukkumaan kesken leffan joskus kymmenen jälkeen. EIhän siinä sitten mitään muuta kun, että siirrtytään veljen huoneeseen yläkertaan katsomaan. Kuitenkin ihastuttavan huolehtiva äitini keksi tulla tarkistamaan nukkuvatko kaikki jo. Tv äkkiä pois päältä ja oven taakse piiloon. Veli heitti peiton niskaansa ja näytteli nukkuvaa. Uskokaa tai älkää; se meni läpi.

"Miks toi laiitia narisee?" "Sitä ei oo rasvattu."

"Älä riko kaavaa, älä näytä haavaa.
Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan."
~Älä siko kaavaa; Irina