Elämä On hankalaa. Ette arvaakkaan kuinka hankalaa. Jollakin on varmasti kyllä viel hankalamapaa... mutta eipä se minun oloani helpota.
Minä haluaisin auttaa läheisiäni kun heillä on vaikeaa, mutta aina ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Jotkut eivät edes myönnä, että heillä olisi vaikka mitä vinossa, koska halu olla itsenäinen ja vahva on niin suuri ettei voi päästää ketään lähelle auttamaan niiden solmujen avaamisessa mitä sisällä on. Toiset eivät ehkä oikeasti haluakkaan apua, mutta...niin...kaikki ei ole helppoa kuuntelijankaan kannalta.

Itse asiassa juuri se, että naisen pitää nykymaailmassa olla niin montaa asiaa; vahva, itsenäinen, hyvä äiti, tunnollinen, ahkera jne, aiheuttaa monelle varmasti ongelmia. Meillä on itse asiassa kyseista asiaa käsittelevä MUKI mökillä. Siinä on nääntyvän näköinen uranainen punaisessa jakussaan kantamassa ruokakasseja ja vieressä lukee lukee jotain tähän suuntaan: "On vaikeaa olla nainen. Pitää syödä kuin varpunen, tehdä töitä kuin hevonen ja ajatella kuin mies". Totta.
Sitten olen nähnyt serkuillani samaa aihetta myöskin käsittelevän mukin, jossa taasen verrattiin esimerkiksi sitä, että mitä jos naisella on työpöydällään kuva perheestään niin voidaan olettaa, että perhe on hänelle tärkeäpää kuin työ, mutta jos miehellä olisi samanlainen kuva pyödällään ajateltaisiin, että hänen täytyy olla hyvä isä ja rakastaa perhettään. Voidaan siis näiden mukiteorioiden valossa päätellä, että maailma on vieläkin suhteellisen epätasa-arvoinen miehen ja naisen välillä.
Ei siis ihme, jos jo 15 -vuotiaan tytön itsetunto ei ole parhaalla mahdollisella tolalla tai hän ei halua pyytää apua ongelmiinsa, kun oletukset häntä kohtaan ovat aika korkealla ja koko ajan pitää olla vahva ja näyttää siltä, että kaikki on hyvin.

Mutta eipä muuta, nämä ajatukset saavat siis saatella minut äidinkielen kirjallisuuskansion ihmeelliseen maailmaan.. xP
__________
(Dear, Al, kiitos kun annoit minullekkin ajateltavaa, mutta tiedä kuitenkin etten käytä sinua esierkkinä)