Arvostan. Arvostan todella paljon, niitä jotka tietävät jo tässä vaiheessa mitä heistä tulee isona ja voivat varmalla äänellä sanoa sen kaikille ympärillään. Minä en pystyisi siihen. Voisin sanoa monia vaihtoehtoja mitä minusta voisi tulla, mutta en sitä yhtä ja oikeaa. Meidän luokalta ainakin noin yksi kolmasosa tietää lukevansa itsensä lääkkikseen ja ainakin yhdellä heistä on jo alakin valittu; silmälääkäri.
Toisilla taas...No, on enemmän ongelmia. Minulta löytyy päättäväisyyttä, jonka kanssa pusken itseni vaikka minne, mutta se ei aina tarkoita, että varman (tai hieman horjuvan) käytöksen takana olisi täysi tietämys. Minä olen päättänyt "omistaa" paikan, joten se siitä. Olen myös päättänyt hymyillä, joten minä hymyilen. Ei pimeässäkään ole mitään pelättävää, jos vain päättää ettei kukaan voi nähdä sinua, jos sinä et näe niitä. Yksinkertaista. Kaikki on vain kiinni siitä mitä tahtoo ja kuinka kovasti tahtoo itseään uskoa.

Minun olisi pitänyt ottaa ya:lla Matematiikkaa lukioon aikoville kurssi mutta laiskotti. Nyt minä olen ollut hieman hukassa pitkän matikan tunneilla, koska meillä ei keritty käsitellä kaikkea ya:lla ja uusia asioita tuppaa tulemaan joka tunnilla. Onneksi on kuitenkin hyvä perustieto (hieman kesäterässä vielä kuitenkin). Tänään kuitenkin tässä matskun läksyjä tehdessä tuli tunne että oivalsin jotain ja asiat lähtivät etenemään helpommin. En siltikään tiedä mihin tarvitaan realilukuväli-tietoa. Tulevilla kursseilla ehkä, mutta minä teen avoimilla, suljetuilla ja puoliavoimilla väleillä "oikeassa" elämässä? Pitää varmaan kysyä sitäkin.... Laskin vaivaa edelleen, mutta viikonloppu tulee; ehkä minä saan sen vielä toimimaan.

Minulla meni muuten kaksi tuntia tälläisen pätkän kirjoittamiseen. EI ole todellista. Puolustukseksi sanon, että olen tehnyt tässä välissä paljon muutakin.