Näppiksenvälilyönti ei oikein pelitä ja kirjoittaminen on hidasta.Ei sillä, että minä mitään tärkeääkirjoittaisin, joka pitäisi tehdä nopeasti ja virheettömästi, mutta kyllä se silti ärsyttää.

Minun on koko ajan tänään sen jälkeen, kun saavuin tyhjään kotiin konfirmaatiolaulu-kierrokselta pitäny pakata, mutta kuinkas on käynytkään. Kahdeksaksi lähdettiin tapaamaan ripariporukkaa ja siellä vierähtikin mukavasti useampikin tunti, tosin ei niin pitkään kuin silloin kuin itse oli riparilainen ja samassa tilanteessa.
Vaihtoehtoista kivaa kun on niin helppo keksiä ja kuitenkin tiedän, että aamulla manaan viitsimättömyyttäni, kun pitää enen kuutta nousta ylös, jotta kerkiäisi seitsemän junaan kohti Jyväskylää. Osa vaatteista on kyllä jo epämääräisessä kasassa keittiön pöydällä, mutta niistäkin pitää vielä karsia, sillä matkaan on aikomus ottaa vain 45 litran pikkurinkka - en minä suurempaa viitsi/jaksa ottaa. Viikko kylpylähotellissa golffia pelaten ei kyllä kuulosta yhtään hassummalta. *hymy*

Koko loppuviikko yksin kotona on aiheuttanut sen, että minun täytyisi myös siistiä melkein koko talo. Toisaalta on myös tullut todettua etteivät kauhuelokuvat edelleenkään sovi minulle. Jo pelkkä Recident Evil:in osittainen katsominen sai minut epäilemään yksin ulkona liikkumista ja tarkistamaan sängynalusen, kaikkien epämiellyttävien ovien kiinni olemisen ja runsaiden valojen käytön. Lienkö hermoheikko tai vainoharhainen näiden asioiden suhteen, mutta sellainen minä kuitenkin olen.

Ei pimeää pidä pelätä. Jos sinä et näeketään, kukaan ei voi nähdä sinua. Tietenkin tässä on pieni aukko, mutta muuten se on suhteellisen loogista, eikö? Olen piilossa, kun minulla on pää puskassa -ajattelua, mutta minä olen huomannut sen varsin toimivaksi.