Kävin
taas vaihteeksi elokuvissa. Tällä kertaa tähtäimessä oli Audrey Tautoun
tähdittämä Hinnasta viis, josta odotukset olivat ehkä hieman
korkeammalla kuin tuleman piti. Elokuva eteni aivan omalla tyylillän ja
alussa sainkin huomata, ettei tässä elokuvassa mitenkään tuhlailtu
taustamusiikin kanssa. Piristävää vaihtelua, samoin kuin ainaisen
englannin korvaava ranska (vaikken sitä nht pätkääkään ymmärtänyt, niin
onhan tekstitykset keksitty). Yleisesti varsin nautittava elokuva,
jossa saa nauraa useastikin jos vain haluaa/ymmärtää/jaksaa.
Haluaisin...Tahtoisin...
On myös pakko hekuttaa Maximin kakkossalia, joka on ihanan vanhanaikainen.
Filmin
jälkeen pyörittiin kaverin kanssa vielä kaupungilla; kierrettiin
Katajanokkaa ja Hakaniemeä ja päädyttiin kuitenkin lopulta takaisi
Rautatientorille. Mikseivät kaupat voi olla auki kymmeneen? Kun
vihdoin kävelin keskellä tietä kotiin, olivat jalat jo aika poikki.
Kuitenkin sitä tuli lähdettyä vielä veljeä vastaan, kun vaellusripari
rantautui 16 tunnin ajomatkan jälkeen takaisin Helsinkiin. Isosiskon
kannalta tapaus herättää ristiriitaisia tunteita, sillä sitä tietää
kuinka mukavaa itsellä oli omalla riparilla ja se oli oma juttu, ja silti ei millään viitsisi olla sekaantumatta. Se tunnelma on aina jotain aivan omaa luokkaansa...
"Tappio" ei ole karvas, vain pahanmakuinen ja kyllä minä taidan oikeasti ymmärtää.
maanantai, 13. elokuu 2007
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.