Kävin taas vaihteeksi elokuvissa. Tällä kertaa tähtäimessä oli Audrey Tautoun tähdittämä Hinnasta viis, josta odotukset olivat ehkä hieman korkeammalla kuin tuleman piti. Elokuva eteni aivan omalla tyylillän ja alussa sainkin huomata, ettei tässä elokuvassa mitenkään tuhlailtu taustamusiikin kanssa. Piristävää vaihtelua, samoin kuin ainaisen englannin korvaava ranska (vaikken sitä nht pätkääkään ymmärtänyt, niin onhan tekstitykset keksitty). Yleisesti varsin nautittava elokuva, jossa saa nauraa useastikin jos vain haluaa/ymmärtää/jaksaa.

Haluaisin...Tahtoisin...

On myös pakko hekuttaa Maximin kakkossalia, joka on ihanan vanhanaikainen.

Filmin jälkeen pyörittiin kaverin kanssa vielä kaupungilla; kierrettiin Katajanokkaa ja Hakaniemeä ja päädyttiin kuitenkin lopulta takaisi Rautatientorille. Mikseivät kaupat voi olla auki kymmeneen? Kun vihdoin kävelin keskellä tietä kotiin, olivat jalat jo aika poikki. Kuitenkin sitä tuli lähdettyä vielä veljeä vastaan, kun vaellusripari rantautui 16 tunnin ajomatkan jälkeen takaisin Helsinkiin. Isosiskon kannalta tapaus herättää ristiriitaisia tunteita, sillä sitä tietää kuinka mukavaa itsellä oli omalla riparilla ja se oli oma juttu, ja silti ei millään viitsisi olla sekaantumatta. Se tunnelma on aina jotain aivan omaa luokkaansa...
"Tappio" ei ole karvas, vain pahanmakuinen ja kyllä minä taidan oikeasti ymmärtää.