Varsin kesäinen päivä tänään. Jopa niin kesäinen, että rakkaaseen maauimalaamme Kumpulaan oli jonoa parkkipaikalle asti (about 15m)! Järkyttävää! Sinne ei ole koskaan - siis KOSKAAN - ollut niin pitkää jonoa, ainakaan silloin, kun minä olen ollut näkemässä. Ja juuri siellä minun oli tarkoitus viettää päiväni, mutta suunnitelmiin tuli muutos. En päässyt uimaan en. Jouduttiin siirtymään Kumpulan kentälle, jossa EI ole virkistävää allasta lähettyvillä!
Mutta ei tämä päivä kuitenkaa penkin alle mennyt, ehei. Kentillä viihdyttiin ystävän kanssa kuitenkin yli kaksi tuntia ja vielä senkin jälkeen tuli maattua kuistilla ottamassa aurinkoa. Ja kyllä minä olen vähän väriä saanutkin :)

Kello 23.20 ja minun pitäisi olla nukkumassa. Väärässä paikassa väärään aikaan. Minä kun haluaisin herää aikaisin ja kuitenkin nukkua enemmän kuin 8 tuntia. Kesäöitä ei ole tehty nukuttaviksi, sanovat jotkut, mutta kyllä minä mielelläni myös nukun yöllä. Totesin joskus, että ne kaksi asiaa joista pidän eivät oikein soinnu yhteen: lukeminen ja nukkuminen. Ja eivät ne soinnu vieläkään. Onneksi kesällä on kuitenkin aikaa lukea muulloinkin, kun vasta illalla nukkumaan mennessä :D

Tällä hetkellä soi kerta kerran perään Sunrise Avenuen Romeo ja minä kuuntelen tylsistymättä yhä uudelleen ja uudelleen. Lovely....

Miten joku ihminen voi olla niin ristiriidassa itsensä kanssa, että koittaessaan olla jotain mitä haluaa olla se todellinen olemus tulee ja saa hänet "katumaan"? Yrittävätkö jotkut tosiaan niin kovin olla jotain aivan muuta kun olevat, että ovat valmiita tekemään mitä vain todistaakseen itselleen olevansa sitä haluavat? Joskus on milestäni vain parempi perääntyä. Ajatella uudelleen.
__________________________
Minä luin viime viikolla isoäitini niin hehkuttaman kirjan hänen nuoruudestaa (ainoa "tyttökirja", jonka myös hänen veljensä on lukenut). Irmeli postineitinä tai jotain. Kyseisessä kirjassa oli tämä "täydellinen" hurmaava nuori mies,  joka loppujen lopuksi menee naimisiin Irmelin kanssa. Ja että miksikö minä selitän tätä? Se mies oli täysin  t-ö-r-k-e-ä! Kohteli itsepintaista Irmeliä kuin jotain lasta! Minusta se oli niin...alentavaa, että jokaisessa kohdassa, jossa "herra täydellisyys" rankaisi Irmeliä tämän tempperamenttisuudesta, minun itsekunnioitukseni huusi. Nykypäivänä en usko yhdenkään naisen suostuvan siihen, että poika-/miesystävä kohtelee kuin pikkulasta ja puhuttelee, kun teet väärin. En minä ainakaan.
Minä taidan pidättäytyä tämän päivän nuorten kirjoissa. Niissä ei ole vaaraa törmätä tälläiseen. Ja jos törmään, ilmoitan kyllä ;)

Mutta nyt tämä tyttö lähtee nukkumaan...