Media player soittaa kerta kerran jälkeen Elton Jonhnin Candle in the wind- biisiä Waelsin prinsessa Dianan hautajaisista enkä minä halua lopettaa fiilistelyä. Viereisessä huoneessa äiti katsoo Titanicia ja minä vain luen jo luettuja ficejä.
Haluaisin rutistaa jotakin oikein kovasti. Iso pehmonallekin kelpaisi. Tänään nimittäin iski aivan kamala fiilistelyn tarve, kun istuin takkatulen ja kynttilöiden valaiseman keittiön pöydän ääressä teemuki kädessä ja katselin liekkien tanssia. Sitä vain tajusi kuinka hyvin asiat sille hetkellä olivat ja kuinka onnellinen oli kaikista muistoista, joille saattoi hymyillä. Eikä tulevaisuuskaan tuntunut enää niin pahalta. (Tietysti huomenna, siis tänään, olen jo erimieltä, mutta sitä ei mietitä nyt)
Hetkien merkitys on ihana.

"And it seems to me that you lived your life
Like on candle in the wind
Never faiding with the sun set
When the rain set in
And your footsteps will always fall here
Long England's greenest hills
Your candels burnt out long before
Your legend ever will"

~Candle in the wind; Elton John